Suppilovahveroretken tunnelmia 2026

Suppisretki  su 27.9.2026

Varhainen menomatka kohteeseen oli aamu-uninen. Matkalta otettiin mukaan pari kyytiläistä ja pysähdyttiin Vaalassa pienellä vessatauolla. Auton mikrofoni reistaili, joten ohjeita ei saatu kuulumaan retkeilijöille. Myöhemmin selvisi, että laite ylikuumeni ja sen vuoksi lakkasi olemasta käytössä.

Muistutuksena kaikille, millaisesta sienestä olikaan retkellämme kyse, laitettiin kiertämään rasia, jossa oli suppilovahveroita. Henna oli ne edellispäivänä poiminut Muhokselta. Tiinalla oli mukana nallekarkkeja hypisteltäviksi. Ne laitettiin Katin sienikirjan väliin, jossa oli rustonupikkaa esittelevä aukeama. Karkit ovat nimittäin kädessä lieväesti myrkyllisen rustonupikan tuntuisia, kumimaisia.

Ennen metsään lähtöä kokoonnuttiin bussin edessä kuuntelemaan Tainan turvallisuusohjeita. Sen jälkeen oppaat vapauttivat innokkaat sienestäjät maastoon.

Sieniä löytyi kaikille. Monet olivat ensi kertaa mukana suppilovahveroretkellä ja kokivat reissun todella mukavana. Jotkut kuvailivat, etteivät ole ikinä nähneet niin paljon suppiksia ja toiset kuvailivat, miten ihana on nähdä maasto, jossa suppikset nousevat. Taina löysi näytteeksi rustonupikan, jotta kaikki saivat sitä ihmetellä kotimatkalla. On se niin erikoisen tuntuinen sieni, kuin nallekarkki!

Suppiksia löytyi runsaasti ja laajalla värikirjolla: keltaisia, vaaleita, ruskeita ja opaskirjojen kuvailemia, tummia. Löytyi myös eri ikäluokkaisia ja eri kokoisia. Isoimmat olivat lähes nyrkin kokoisia ja niitä riitti paljon! Osa oli haalistunut, ikään kuin ihana sade olisi kuluttanut värin pois.

Suuren osan ajasta satoi vettä tihkuttamalla. Kun kokoontumispaikalla selvitettiin lähtiessä ”eksyneiden lampaiden” joukkoa, rupesi aurinko mukavasti paistamaan. Sen avulla saatiin viimeisetkin sienestäjät pois metsästä. Sienestyksen kruunasi lämmin lounas; lohikeitto oli hyvää ja omenapiirasta vaniljakastekkeineen oli tarjolla jälkiruuaksi.

Paluumatkalla toivottiin kerrottavan suppisten siivouksesta ja käsittelystä. Kati kertoi omat vinkkinsä ja totesi pannussa käytettyjen suppisten  vakuumisäilytyksen parhaimmaksi. Maku tuntuu säilyvän näin paremmin. Kannattaa kokeilla! Suppilovahveroista tehtyä sienikeittoa kehuttiin usealta taholta ja moni innostui ajatuksesta.

Tiina Hannukainen

(kuvat Tiina H. paitsi 1. kuva Eija P.  - kaikissa kuvissa suppilovahvero paitsi 3. kuva rustonupikka )